Historia ja alkuperä
Kiinanharjakoiran oletetaan kehittyneen alkujaan afrikkalaisesta Canis africanuksesta. Afrikasta kulkeutui koiria teelaivoilla ensiksi Kiinaan ja sieltä Yhdysvaltojen kautta Eurooppaan. Kiinassa merkintöjä karvattomista koirista on Han-dynastian ajalta, noin 200–220 jaa. Noin 1500-luvulla karvattomia koiria kutsuttiin Keski-Amerikassa kiinalaisiksi koiriksi. Kun ensimmäiset karvattomat koirat kuitenkin kulkeutuivat Meksikosta Yhdysvaltoihin 1800-luvulla, koiria kutsuttiin meksikolaisiksi koiriksi. Kiinalaisiksi koiriksi kutsutuista karvattomista kehkeytyi ajan mittaan oma rotunsa, kiinanharjakoira. Tosin tarinat kertovat, että rodun edustajat syötiin Kiinassa sukupuuttoon, ja vain nimi jäi muistoksi rodun kotimaasta.
Kiinanharjakoira puuterihuisku tunnettiin jo alussa, mutta vielä pitkälle Chinese Crested Clubin perustamisen jälkeen puuterihuiskut eivät olleet toivottuja. Varsinaisesti rekisteröintikiellossa puuterihuiskut eivät olleet, mutta suositeltiin, ettei muunnosta käytettäisi jalostukseen. 1980-luvulla mielipiteet puuterihuiskuista alkoivat muuttua, ja rotumääritelmää muutettiin niin, että puuterihuiskuja esitetään nykyään samassa kehässä karvattomien kiinanharjakoirien kanssa.
Kanta Suomessa ja muualla maailmalla
Rotu on suhteellisen harvinainen kaikkialla maailmassa. Suomessa kanta on kasvanut hiljalleen, ja vuonna 2005 rekisteröitiin 320 yksilöä, kun niitä vuonna 1995 rekisteröitiin vain 79 yksilöä. Tällä hetkellä Suomessa on rekisteröitynä yhteensä 1 427.
Ulkonäkö
Kiinanharjakoiran rotumääritelmä ei ole kovinkaan yksityiskohtainen, mikä aiheuttaa paljon hämmennystä tuomareissa ja kiinanharjakoiran oikeantyyppisestä ulkonäöstä on monenlaisia mielipiteitä.
Kiinanharjakoiria on kaksi eri muunnosta; karvaton ja karvallinen muunnos powderpuff, jota tutummin kutsutaan Suomessa puuterihuiskuksi. Englantilaisen rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiraa on kahta erilaista tyyppiä; kauris-tyyppi, joka on siroluinen ja jalo, sekä cobby. Cobby-tyyppi on kauris-tyyppiä rungoltaan ja luustoltaan raskaampi. Rotumääritelmä ei kuitenkaan kuvaa näitä toisistaan varsin paljon eroavia tyyppejä. Suurin osa nykykoirista on sekoitus kauris- ja cobbytyyppiä.
Kiinanharjakoiran korvien tulee olla pystyt, mutta puuterihuiskulla sallitaan myös luppakorvat. Sen liikkeet ovat pitkät, lennokkaat, sulavat ja vinttikoiramaiset. Puuterihuiskun oikeanlaisen karvanlaadun määrittäminen on aiheuttanut sekaannusta kasvattajien keskuudessa. Rotumääritelmä vaatii, ettei sillä ole aluskarvaa vaan vain ihon päällä on harsomainen karva. Turkin mitta vaihtelee. Puuterihuiskuissa esiintyy harvakarvaisuutta johtuen karvattomuuden geenin monista esiintymismuodoista. Puuterihuiskuilla leikataan karvat pois naaman ja kaulan seutuvilta. Karvattomalla muunnoksella karvaa on otsan ja korvien alueella, hännässä ja jaloissa.
Kiinanharjakoirien ihonväri vaihtelee. Se voi olla täplikäs eli ns. pitsimäinen tai sitten yhtenäinen. Yhtenäinen väritys on kuitenkin usein ”rikki” rinnasta, jaloista ja mahan alta, ja niissä on vaaleanpunaista pigmentitöntä ihoa. Puuterin turkin väri on pääsäännöllisesti vaalean kullanvärinen vaaleten kermasta valkoiseen. Pennut voivat olla myös mustavalkoisia, mutta usein musta haalistuu iän myötä vaaleaksi. Turkin väri voi olla myös musta.
Terveystilanne
Karvattomuus tuo tullessaan rotuun hammasongelmia. Useilta yksilöiltä puuttuu välihampaita, ja hampaita saattaa putoilla koirilta jo nuorella iällä. Karvattomuus tuo myös iho-ongelmia, muun muassa ihottumaa ja finnejä. Ihmisihon tavoin rodun iho on herkkä kuivumaan ja palamaan auringossa. Pakkasella pitää olla varovainen, sillä varsinkin karvattomat ovat todella arkoja paleltumaan, joten pukeutumisesta täytyy huolehtia. Kiinanharjakoirilla on esiintynyt tyypillisiä kääpiökoirarotujen ongelmia, esimerkiksi polvilumpion sijoiltaanmenoa, silmäongelmia ja sydänvikoja. PRA:ta on havaittu ulkomailla, Suomessa ei toistaiseksi.
Kommentit